Suuren luonnon mökkikirja
Kotikyläni Äkäslompolo on aina ollut luonnossa kulkijoiden suosiossa. Kylää ympäröivät tunturit ja metsät kutsuvat hiihtämään ja vaeltamaan.
Perinteisten lajien rinnalle on tullut monia uusia kulkupelejä ja -tapoja. Latukahvilat, reitit ja polut eivät ole enää vain hiihtäjien ja vaeltajien omaisuutta, vaan pihaan saattaa pyörähtää niin sähköpyörää, vapaalaskijaa kuin lumikenkäilijääkin.
Uudet kulkuvälineet luovat uusia reittejä ja uusia mahdollisuuksia. Matka luonnossa koostuu pienistä asioista. Hyvä sääntö on ”katsoa saa muttei koskea” – varsinkin kesällä. Lumikengän jälki hangella ei paljon paina eikä hiihtäjä ole umpisessa kuin hankensa vanki. Mutta fatbike kanervikolla on toinen juttu.
Luonto antaa meille paljon, mutta myös tarvitsee itse nyt paljon. Tarvitaan pieniä eleitä, jotta luonto – meidän henkireikä – pysyisi kaikille miellyttävänä kulkea ja katsoa.
Pave Maijanen laulaa laulussaan Ikävä: ”Niin kuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan. Tai niin kuin kaunis maisema jota ei koskaan ole edes ollut olemassakaan.”
Jotta ikävältä vältyttäisiin ja hohto säilyisi, kuljetaan luonnossa viisaasti ja annetaan tila luonnolle eikä ihmiselle.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.